Klinikka tiedottaa

SEKSUAALIVÄKIVALLAN VAIKUTUS NAISEN ELÄMÄNKAARESSA

Seksuaaliväkivallan vaikutus naisen elämänkaaressa

Kirsti Reini-Leskinen
Psyk.sh, psykoterapeutti VET, paripsykoterapeutti ET, psykoterapiakouluttaja, Asiantuntija / Johanneksen klinikka

Seksuaaliväkivallalla tarkoitetaan varsin laajaa yläkäsitettä, jolla ymmärretään sekä aikuiseen kohdistuva väkivalta että lapseen kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö. Lapseen kohdistuvalla seksuaalisella hyväksikäytöllä tarkoitetaan lapseen, joka on alle 16-vuotias, aikuisen kohdistamaa seksuaalista toimintaa. Maailman terveysjärjestö (WHO) määrittelee seksuaaliväkivallan olevan laajasti ”mikä tahansa seksuaalinen teko, yritys saada seksuaalisia tekoja, ei-toivottuja seksuaalisia kommentteja tai lähestymisiä, tai yritys kaupata tai muulla tavoin suunnata ihmisen seksuaalisuutta, joka tapahtuu pakottamalla ilman suostumusta, riippumatta heidän suhteestaan uhriin, missä tahansa ympäristössä, mukaan lukien kotona ja työssä.” Lyhyesti sanottuna ilman toisen suostumusta tai ymmärrystä tapahtuvat seksuaaliset teot ovat seksuaaliväkivaltaa. Seksuaaliväkivallan muodot ovat moninaisia. Esimerkkeinä voisi mainita raiskauksen joko tuntemattoman tai tutun tekemänä, parisuhteen tai sukulaisuussuhteen sisällä tapahtuvan raiskauksen, pakkoavioliitot, lapsiavioliitot, väkivaltaiset toimet tyttöjen ja naisten seksuaalista koskemattomuutta kohtaan (silpomiset, pakolliset neitsyyden tarkastukset), pakkoabortit, ihmiskauppa ja pakotettu prostituutio. Myös seksuaalinen häirintä, mukaan lukien seksin vaatiminen vastapalveluksena ja ehkäisyn oikeutuksen kieltäminen ovat seksuaaliväkivallan muotoja, samoin kuin mentaalisesti tai fyysisesti rajoittuneiden ihmisten seksuaalinen hyväksikäyttö.

Seksuaalisen väkivallan vaikutukset naisen psyykeen ja seksuaaliseen minäkuvaan

Seksuaalisen väkivallan trauma – oli se sitten raiskaus, hyväksikäyttö tai insesti – on aina hyvin traumaattinen kokemus ihmisen mielelle. Erityisesti lapsena koettu seksuaaliväkivalta on kokemuksellisesti niin rankka, että se vaikuttaa ihmisen koko kokonaispersoonallisuuden kehittymiseen, seksuaalisen minäkuvan kehittymiseen ja myöhempään elämään, esim. parisuhteeseen monin tavoin. Luonnollisesti ihmisen elämäntilanne, ikä ja yksittäinen traumatapahtuma vaikuttavat erilailla kuin mahdollisesti vuosikausia jatkunut seksuaalinen hyväksikäyttö. Seksuaalisen väkivallan trauma voi olla tiedostamaton tai tiedostettu, mutta sillä on lähivaikutuksia ja pitkäaikaisvaikutuksia. Se voi pahimmillaan jähmettää ihmisen eräänlaiseen krooniseen traumatilaan, jolloin sen vaikutukset ulottuvat mieleen, ihmissuhteisiin, käytökseen, tunnetiloihin, havainnointiin, kehoon ja seksuaalisuuteen.

Dissosiaatio on trauman klassinen tapahtuma, jonka avulla traumatisoituneen näyttäisi olevan helpompi kestää kokemukset, jotka ylittävät sietokyvyn rajat. Se on siten myös selviytymiskeino. Sillä tarkoitetaan lyhyesti sitä, että ihminen ei selviydy muuten psyykkisesti ylivoimaisesta ja sietämättömästä tilanteesta, ellei hän ”siirrä” tiedostamattomasti väkivaltatapahtumaa, tunteitaan, ajatuksiaan ja hätäänsä mielensä ulkopuolelle. Ihminen on dissosioidessaan ikään kuin kehonsa ulkopuolella. Tämän seurauksena väkivaltakokemus ei tallennu selkeästi muistiin, vaan olo on epätodellinen ja tilanteeseen liittyviä tunteita on mahdotonta selkeästi muistaa. Näin väkivaltatrauma voi painua vuosikausiksi tukahdutettuna mielen syvyyksiin. Dissosiaatio voi kuitenkin ilmentää itseään muilla keinoin, jolloin naisen keho jää ikään kuin kantamaan traumaattista kokemusta. Se voi ilmetä kehollisena oirehdintana, erilaisina epämääräisinä kipuina, sairauksina ja seksuaalisina vaikeuksina (haluttomuus, orgasmivaikeudet, vaginismi, kivulias yhdyntä). Joskus joku yllättävä muiston välyksenomainen paluu – flach back- tilanne (hajut, äänet, kosketus) saa traumamuistot palautumaan mieleen. On myös varsin tavallista, että lapsen syntymä nostaa seksuaaliväkivallan muistot esiin. Naisen keho alkaa ikään kuin ”muistaa” voimakkaiden psykofyysisten tuntemuksien kautta. Synnytyksen jälkeen äidin emotionaalinen samaistuminen vauvaan ja pieneen lapseen saattaa toimia assosiaationa omien varhaisten kokemusten esiin tulemiseksi.

Jokaisella tytöllä ja naisella pitäisi olla oikeus elää turvassa omassa kehossaan. Seksuaaliväkivalta rikkoo tämän turvallisuuden ja perusluottamuksen tunteen ja heijastuu naisen seksuaaliseen minäkuvaan kielteisesti. Terve seksuaalisuus edellyttää kunnioittavaa ja positiivista lähestymistapaa seksuaalisuuteen, mikä mahdollistaa kokemuksen nautinnollisiin ja turvallisiin seksuaalisiin kokemuksiin. Seksuaaliväkivallan uhrin rajoja on loukattu, hänet on esineellistetty ja tapahtumaan liittyy aina kokemus joutua vallankäytön uhriksi. Tämä saa hyväksikäytetyn kokeman itsensä voimattomaksi, avuttomaksi ja hän voi menettää oman toimijuutensa. Seksuaaliväkivalta vaurioittaa vakaasti naisen omaa kokemusta rajoistaan. Tämä rikotuksi tulemisen kokemus jättää jälkeensä kyvyttömyyden tunnistaa ja ylläpitää omia rajoja myöhemminkään. Näin he saattavat tulla monella eri tapaa hyväksikäytetyiksi myöhemminkin elämässään (taloudellisesti, ystävyyssuhteissa, työpaikoillaan jne). Hyväksikäytetyn naisen sisällä on paljon joko tiedostettua tai tiedostamatonta vihaa, häpeää ja syyllisyyttä, jonka esiintuloa hän pelkää suunnattomasti. Seksuaaliväkivallan kokemus aiheuttaakin monille mielenterveysongelmia: syvää arvottomuuden tunnetta, masennusta, ahdistuneisuutta, unihäiriöitä, pakko-oireita, paniikkikohtauksia, syömishäiriöitä, viiltelyä, päihdeongelmia, itsetuhoisuutta sekä yliseksuaalisuutta – erityisesti murrosiässä.

Seksuaaliväkivallan merkitys parisuhteessa

Aikuisen intiimi seksuaalisuus parisuhteessa on sidoksissa jokaisen omaan psykoseksuaaliseen kehitykseen, joka rakentuu mm. oman kasvuperheen aikuisten keskinäisen suhteen ilmapiiristä ja vanhemmuuden kokemuksesta. Molempien kumppanien eriytymis- ja yksilöitymisprosessit säätelevät seksuaalisen suhteen tyydyttävyyttä, siten että tyydyttävän seksuaalielämän taustalla on aina paitsi sisäistetyt varhaiset suhteet, toisen erillisyyden hyväksyminen, niin myös itsestä muodostuneet käsitykset omasta arvosta, rakastetuksi tulemisesta ja hyväksytyksi tulemisesta. Seksuaaliväkivallan uhrin minäkuva on muuttunut vääristyneeksi, oma keho voi tuntua vieraalta ja tunnottomalta ja tämä voi aiheuttaa moninaisia ongelmia parisuhteessa ja seksuaalisuuden ilmentämisessä ja pitkäaikaisissa kiintymyssuhteissa. Seksuaaliväkivaltaa kokeneen naisen voi olla hyvin vaikeaa uskoa omaan naiseuteensa ja arvoonsa. Hän voi pelätä läheisyyttä ja välttää intiimikosketusta. Tavallisia ovat myös vaikeudet seksuaalisessa toiminnassa, joka voi aiheuttaa uhan tunnetta tai inhoreaktioita, mutta myös tunteettomuutta ja frigidiyttä, mikä sitten puolestaan aiheuttaa parisuhteessa kireyttä ja riitoja. Seksuaaliväkivaltaa kokeneet naiset altistuvat siten helposti parisuhdeväkivallalle. He saattavat myös tiedostamattomasti hakea itselleen korjaavaa kokemusta, hakeutumalla suhteeseen väkivaltaan taipuvan miehen kanssa. Äiteinä he saattavat ottaa emotionaalista etäisyyttä lapsiinsa, koska kaikki läheisyys ja kiintymys voi synnyttää ahdistavia mielikuvia seksuaalisesta traumasta.

Lähteet:

Benamer, S. & White, K. (2008). Trauma and attachment.  The John Bowlby memorial conference monograph 2006. Karnac.
Kumpula, S (2007). Intiimiys ja seksuaalisuus parisuhteessa. Teoksessa: Paripsykoterapia ja parisuhteen ikuinen arvoitus. Toim. Malinen, V. ja Alkio, P. Väestöliitto. 
Riihimäki, S (2004). Johdanto seksuaalisen hyväksikäytön maailmaan. Teoksessa: Parisuhde, intiimiys, seksuaalisuus. Teoriaa ja käytäntöjä pariterapiasta. Toim. Malinen, V. ja Alkio, P. Väestöliitto. VL-Markkinointi Oy.
Sanderson, C. (1992). Seksuaalinen hyväksikäyttö ja sen hoito. Kustannusyhtiö Puijo & Kuopio.
Tuhkasaari, P.(2007). Parisuhteen ja paripsykoterapian prosessista. Teoksessa: Paripsykoterapia ja parisuhteen ikuinen arvoitus. Toim. Malinen, V. ja Alkio, P. Väestöliitto.
www.naistalo.fi /terveyskylä.fi